Jääkaapin pimeimmästä peränurkasta löytyi yksinäinen ja hylätty leivän kannikka. Se oli jo päässyt hieman kovettumaan, mutta oli vielä muuten ihan järjissään olevan näköinen. Ruuan poisheittäminen tuntuu aina kurjalle ja tällä kertaa niin ei tarvinnut tehdä, kun mieleeni muistui lapsuuden herkkuruoka - leipäressu. Leipäressu on yksinkertaisista ruuista yksinkertaisin ja sen pääraaka-aine on juurikin tuo hampaille liian kovaksi käynyt ruisleipä.
Tarvitset:
- kovaa ruisleipää
- maitoa (punaista, leipäressua ei kurriin tehdä!)
- voita
- suolaa
Leikkaa leipä paloiksi. Sulata pannulla sopiva määrä voita. Ja kaada mukaan sopiva määrä maitoa ja suolaa. Määrät riippuvat leipien määrästä, joten mutulla mennään. Kun maito on lämmennyt, pistä mukaan leipäpalat. Leivät imevät nestettä sisäänsä ja saavat makua sekä pehmenevät samalla. Leipäressu on valmis kun leipäpalaset ovat pehmentyneet. Leiville kannattaa pyrkiä jättämään maitovoi-seosta hieman kastikkeeksi.
Jotta tunnelmasta sai erityisen nostalgisen, pistin iltapalani lapsuuden ajan lempilautaselleni - etsintälautaselle. Etsintä siksi, että lautasessa on maisema, joka paljastuu kun ruoka on syöty. Aina yhtä jännää, vaikka kuva pysyy samana. ;) Pitihän sitä kuvaa eilenkin tuijotella hetki sen jälkeen, kun ressu oli kadonnut mahan sisuksiin. Halvat huvit ja silleen.
Leipäressu on täyttävää ruokaa. On hyvä syödä se etsintälautaselta, että energiaa kuluu edes etsinnän verran tuhdin aterian jälkeen ;)Mutta sillä jaksaa taas monta tuntia eteenpäin.
VastaaPoistaMerja
Totta puhut! :P
VastaaPoista