14. lokakuuta 2012

Pinaatti-ricottacannelonit ja tomaatti-basilikakastike

Aikaa on taas ehtinyt vierähtää viime kerrasta. Ruuanlaiton sijaan tässä välissä piti hoitaa taas muuttohommia. Entinen asunto jäi taakse ja nyt löytyi se oikea koti. Vihdoin olemme päässeet nauttimaan myös vapaista viikonlopuista sitten kevään jälkeen.
Eilen pääsinkin sitten kokeilemaan uuden kodin keittiötä. Kokkasin ensimmäistä kertaa elämässäni canneloneja.

Tarvitset:
  • paketti canneloni-pastaputkia
  • pinnalle 50 grammaa parmesanjuustoa
Täyte:
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 ruokalusikkaa oliiviöljyä
  • 300 grammaa pakastepinaattia
  • 350 grammaa ricottajuustoa
  • kuivattua basilikaa ja oreganoa
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 20 grammaa (tai sopivasti) pinjansiemeniä
 Kastike:
  • 2 tölkkiä tomaattimurskaa
  • 2 ruokalusikallista tomaattipyrettä
  • 1 ½ desilitraa tuoretta basilikaa hienonnettuna
  • 1/4 teelusikka suolaa 
  • 1 ruokalusikka sokeria 

Kuori ja hienonna täytteeseen tarkoitetut sipulit ja valkosipulin kynnet. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit. Kun sipulit ovat saaneet hieman väriä heitä pannulle valkosipulit ja sulatettu pinaatti. Sekoittele. Lisää joukkoon juusto, pinjansiemenet sekä suolaa, mustapippuria ja yrttejä makusi mukaan. 

Täytä cannelonit pinaatti-ricottatäytteellä. En tiedä, mikä olisi järkevin keino ja mitä aito italialaiskokki käyttää apuna täytteen sullomisessa canneloniputkeen, mutta tällainen wannabe-italialaismamma kaivoi laatikosta syömäpuikon. Toimi hyvin pikkulusikan apuna. Lado täytetyt pastaputket uunivuokaan vieriviereen.

Tee sitten kastike. Laita tomaattimurska, -pyre ja mausteet pannuun. Sekoita ja anna porista hetkinen. Itse tein kastikkeen samassa pannussa, jossa olin pyöräyttänyt täytteen. Näin sain kaikki hyvät maut mukaan täydentämään kastiketta. Kaada kastike vuokaan cannelonien päälle. Raasta päälle juustoa. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Hieman tomaattisoossia ja kauppalistakin reseptin reunassa.
Tässä viimeisessä kuvassa on syy siihen, miksi mieheni kanssa pistettiin tämä blogi pystyyn. Reseptit ovat aina kokkauksen jälkeen sen verran kurjassa kunnossa, että totesimme niiden kirjoittamisen nettiin olevan järkevämpi vaihtoehto kuin tämän näköisten paperin palasten säilyttämisen. :)